​​​​

Valitessani tämän tavan ratsastaa, tiedostin heti alkuun sen, että halutessani muutosta, täytyy minun itse muuttua, ei muiden. Muutos on kuitenkin hidasta ja vaikeaa, ja varsinkin alussa tuntui raskaalta opetella eroon vanhoista tavoista, jotka tuntuivat istuvan todella sitkeässä. Soile on kuitenkin todella kärsivällinen ja hyvä opettaja, joka näkee kirkkaasti, minkä asioiden kanssa hänen oppilaansa kullakin hetkellä eniten kamppailee, ja osaa neuvoillaan auttaa näiden vaikeiden paikkojen yli. Kuitenkin, vaikka muutokset tuntuvat välillä väsyttäviltä ja hankalilta, vain menemällä muutosten läpi meillä on mahdollisuus kasvaa ihmisinä ja samalla ratsastajina. On ollut myös hienoa ymmärtää, että tämä muutos, ja siis oppiminen, ei meidän elinaikanamme koskaan lopu, vaan yhden kukkulan harjalta näkyy jo seuraava. Juuri tämä muutoksen mahdollisuus tekee elämästä niin mielenkiintoista. 

​

Kun aloitin tietoisen ratsastuksen polulla, erotin vielä ratsastuksen selkeästi harrastukseksi ja täysin omaksi osa-alueekseen elämästäni. Vuosien ja Soilen opetuksen myötä olen kuitenkin kasvanut ymmärrykseen siitä, että en voi erottaa ratsastusta ja muuta elämääni toisistaan, sillä kuten kaikki asiat elämässäni, kaikki vaikuttavat toisiinsa monimutkaisella tavalla. En vietä aikaani tallilla sen enempää kuin aikaisemminkaan (pikemminkin vähemmän), mutta tiedostan, että elämässä tekemäni valinnat vaikuttavat paljon myös ratsastukseeni. Huomaankin kuluttavani nykyään paljon enemmän aikaa pohdiskellen asioita. Yksi tärkeimmistä ja kenties suurin haasteistani on myös kehittää keskittymiskykyäni ja siten kykyäni havainnoida ympärilläni tapahtuvia asioita, esimerkiksi hevosessani tapahtuvia muutoksia ratsastuksen aikana. Kulttuurimme on niin fyysiskeskeistä, ettei ole enää lainkaan itsestäänselvyys, että mieli ohjaa kehoa. Oman mieleni kanssa olenkin saanut käydä kovimpia kamppailuita, en suinkaan kehoni tai hevoseni.  ​
 

Eräs hienoimmista asioista, mistä Soilen opetuksessa olen saanut nauttia, on jatkuva kehitys. Voin rehellisesti sanoa oppineeni joka tunnilla jotain uutta, useimmiten vieläpä niin paljon, että sen käsittelemisessä on mennyt pidempikin tovi. Olen todella monesti ihaillut Soilen pedagogisia taitoja – kaikki tehtävät, joita Soile oppilaillaan teetättää, ovat perusteltuja, loogisia ja vievät ratsukkoa yhtenä kokonaisuutena eteenpäin. Soile todella tietää miten ja miksi erilaisia harjoituksia tehdään, mitkä harjoitukset sopivat kullekin ratsukolle juuri sillä hetkellä, ja osaa vielä selittää saman ymmärrettävästi ja selkeästi oppilailleen. On upeaa, kun huomaa oppivansa jatkuvasti uusia asioita ja samalla tietää, että opittavaa riittää. Tiedän, että omat rajani ja hevoseni rajat ovat vielä kaukana, ja kun joskus ne rajat kohtaan, olen valmis työntämään niitä vielä pidemmälle. Ei piaffiakaan treenata itse piaffin takia, se on vain yksi harjoitus pitkäjänteisessä harjoitusten sarjassa, jotka kaikki tukevat toisiaan ja tähtäävät vielä pidemmälle ulottuviin harjoituksiin. Kaiken tarkoituksena on kehittää hevosen ruumista ja mieltä tasapainoon ja harmoniaan. Tätä tasapainoa, harmoniaa ja kauneutta haluan etsiä itsestäni ja ratsastuksestani, ja olen kiitollinen ja iloinen siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä tätä matkaa niin hyvän opettajan kanssa kuin Soile.