​

Klassisen ratsastuksen menetelmät ja historia herättivät minussa loputtoman kiinnostuksen, voin tässä vaiheessa todeta, ratsastuksen opiskeluun. Olin opiskellut maisteritutkinnon pääaineena yleinen historia ja aloittanut väitöstutkimuksen suomen historiasta, kun äitiys hillitsi akateemisen tutkimuksen tekoa ja kohdistin kiinnostukseni ratsastukseen. Soile oli juuri perustanut ratsastuskoulunsa, jonka innokkaana oppilaana aloitin kesällä 2003.

Opiskelu oli antoisaa, mutta vaikeaa ja edistyin hitaasti. Ratsastin Soilen opetuksessa kaksi kertaa viikossa, jonka lisäksi Soile ratsasti silloin tällöin hevosillani. Näin jälkikäteen näkisin alkuvaikeuksien johtuneen kiireisestä ja kireästäkin arjesta, jossa ratsastukseen keskittymiselle ei ollut riittävästi aikaa eikä voimia. Osaamattomuuden tunne sai minut vaihtamaan lajia ja mahdollisuuden avautuessa aloitin Valjakkohevosen valmentaminen ja kilpailuttaminen -opintokokonaisuuden opiskelun Ypäjällä syksyllä 2007.  Valjakkoajo vei päähuomioni ja suurimman osan aikaani monen vuoden ajan. Ratsastin Safilla ja Alfalla sen verran, että suoritin niiden kanssa ratsastuksenohjaaja opinnot Ypäjällä 2008. Ypäjällä mukanani kulkivat vuorotellen Safi tai Alfa sekä valjakkoponini Friars First Love. Andreas Hesse, joka piti valjakkoajoa ”herkkänä puuhana” vastasi Ypäjällä valjakkohevosen kilpailuttaminen opintokokonaisuudesta. Hän opetti minulle pitkämielisesti Achenbach-ohjasotetta, korostaen ajohevosen koulutuksessa klassisia menetelmiä. Valjakkoajo ja klassinen ratsastus, Andreas ja Soile, puhuivat ”samaa kieltä”. Koulutin Lovea klassisten menetelmien mukaisesti ja kilpailin sen kanssa alueluokissa. Taitojen karttuessa hankin parivaunut ja Por Phoenixin. Parivaljakkoharrastus oli hauskaa, kunnes hankin parivaljakkokilpailuihin osallistumista edellyttämän kolmannen ponin Friarly Fancy Boyn, joka oli laadukas, Laatuponikilpailuvoittaja 2013, mutta vaikea. Fancystä ei klassisista menetelmistä huolimatta tullut luotettavaa valjakkoponia ja vaihdoin vaunut satulaan.

Ratsastustaitoni oli kehittynyt ja Fancy edistyi nopeasti. Innostuin taas ratsastuksesta ja ryhdyin syventämään Safin ja Alfan osaamista tavoitteenani laukanvaihdot. Safin ravi oli erinomainen, mutta laukka onnettomuuden takia heikkoa, enkä pystynyt ratsastamaan puhtaita vaihtoja yhtä enempää. Soile ymmärsi Safin vahvuudet ja tavoitteekseni vaihtui ravin kokoaminen ja piaffin opiskelu. Safin ja Soilen kanssa sain syventää tietojani ja taitojani kokoamisen edellytyksenä olevista klassisen ratsastuksen yksityiskohdista, jotka avasivat ymmärrykseni ratsastukseen. Ratsastus on ”herkkää puuhaa” niin kuin Helena Kinnunen artikkelinsa otsikoi.